Vuosi sitten olin kyllästynyt kulkemaan äitiyshousuissa. Kävin Kappahalista ostamassa tavlliset farkut. Ne olivat kokoa 44 short. Painoin 70 kiloa ja arvelin, että farkut jäisivät pian liian VÄLJIKSI kun laihtuisin kevään aikana loput raskauskilot pois. Anyway oli mukava pukeutua oikeisiin housuihin.
Ilmoittauduin "läskillä lukutaitoa" kamppanjaan, kerroin kaikille tutuille laihduttavani. Arvelin julkisen paineen ja hyväntekeväisyyden auttavan asiaa. Laihduinkin aluksi, 2 kiloa. 67.5 kg taisi painoni olla keväällä 2010 alimmillaan. Sitten jäin kotiin. Valvotut yöt ja stressi. Alkoi lihominen. Kilo kuussa, kunnes heinäkuun 2010 lopussa totesin painavani 75,6kg. KÄÄK.
Aloitin uuden laihdutuskampajan, tällä kertaa täällä blogissa ja maanantaitukiryhmässä. Maanantaitukiryhmäläiseni laihtuikin. Minä en. MUTTA en enää lihonnut ja se on hyvä se.
Mahdun edelleen joulukuussa 2009 ostamiini farkkuihin ja siitä(kin) olen tyytyväinen. Olen ostanut kolme muutakin pullerovaatetta: toiset farkut (koko 44 short), uimapuvun (käytin kesällä kerran) ja bikinit (en käyttänyt kertaakaan) ja kesäksi ostin shortsit ja yhden kauniin paidan (niitä käytin paljon). Muuten olen sitkutellut omilla vanhoilla, pieneksi käyneillä vaatteillani ja elänyt harhassa, että ihan kohta laihdun ja mahdun taas kunnolla näihin ja siksi ei nyt KANNATA ostaa uusia siistejä vaatteita. Minulla on nytkin päällä t-paita jonka helma nousee koko ajan mahani päälle. Napapaita kolmekymmpisellä, ou jee.
Muutama huomio edellisestä tarinasta. Olisin ollut onnellisempi, jos minulla olisi ollut siistejä vaatteita arkeen ja juhlaan, eikä liian pieniä kinttanoita. Tähän on tultava muutos. Shoppailemaan siis. Ei haittaa vaikka ne jäisivät väljiksi, sitten ostetaan uusia tai käytetään näitä nyt kinttanoita vanhoja joita olen huolella säästänyt.
Olen myös paljon pohtinut sitä, miksei laihdutukseni nyt syksyllä onnistunut. Tavoite oli realistinen. Syitä laihtua oli yli 50. Oliko elämäntilenna kuitenkin huono? Suhtauduinko laihdutukseen ylimielisesti? Ainakaan en suhtautunut siihen riittävän vakavasti. Ja heti jos vähänkin laihduin, ajattelin että tämähän on helppoa ja minä voin syödä mitä vaan (ja laihtua) ja tietysti lihoin. Olen myös miettinyt oliko tavoitteeni kuitenkin liian kunnianhimoinen. 13 kiloa, 26 viikkoa. Takaisin raskautta edeltäneisiin mittoihin. Menikö raskaaksi ajatus yli 6 kk laihdutuskuurista ja siksi en oikein saanut otetta ja jaksanut?
Joulun otin rauahllisesti. En juossut puntarilla ollenkaan ja söin kaikkea. Niin paljon kuin napa veti ja vähän ylikin. Kylläisellä vatsalla on ollut hyvä pohtia uusia laihdutustavoitteita. HALUAN olla normaalipainoinen. BMI alle 25. Tämä tarkoittaa 69,7kg painoa tai ali. Painan tänään 74,7 kg. Tasan viisi kiloa on siis matkaa. Haluan laihtua 0,5-1 kg viikossa. HALUAN laihtua minimissään 0,5kg, joka jumalan viikko. Jotta motivaatio pysyy yllä ja selityksiä ja repsahduksia ja takapakkeja jotka minimoivat kaiken edistyksen ei pääse tapahtumaan.
Huomasin myös sen, että kun tavoittenani oli laihtua kilo 20 päivässä ja juoksi puntarilla joka päivä, niin selittelin paljon itselleni. Tänään paino on sitä siksi ja tuota tämän vuoksi ja onhan tässä aikaa saada vielä tavoite kiinni. Nyt aion käydä puntarilla kerran viikossa (keskiviikoisin) ja silloin painon on oltava vähintään 0,5 kg pienenpi kuin aiemmin. Aion peleätä puntari päivää niin paljon, että tavoitteeni toteutuu. Maanantaitukiryhmä oli joulutauolla, mutta taidan raportoida sinnekin ne keskiviikko painot, ei haittaa vaikka vähän se raportti laahaisi todellisuutta jäljessä, haitallisempaa on, jos maanantaina huomaan laihtuneeni xgrammaa ja sitten taas kuvittelen voivani ottaa "rennosti" laihduttamisen. Kerran viikossa puntarille ja rennosti ei oteta.
Eli tavoitteeni saavutan 5-10 viikossa. Sitten mietin miten jatkan, jatkanko vai kuulostelenko hetken kehoa siinä painossa.
- Paino nyt 74,7kg
- BMI 26,8
- Matkaa tavoitteeseen 5kg.
