Sitä luulisi, että neljässä laihdutus viikossa olisi laitunut 2 kg. Eli olisi nyt 73.6kg painava. Vaan kun ei ole. Ei ole ei, kun sitä syö kuin pieni porsas. Ja ei edes iloinen porsas, vaan sellainen porsas joka tukahduttaa syömiseen mielipahan tunteensa.
Esimerkiksi eilen. päätin aloittaa jälleen ruokapäiväkirjan pitämisen. Ja se saikin minut pysymään ruodussa koko päivän. Illalla pahoitin mieleni miehen käytöksestä ja ahmin, kaakaota, marsipaania (nyt se on lopultakin roskiksessa, joten sen ahmiminen loppui), jugurttia.
- Paino nyt 75,1kg
- BMI 26,9 kg/M2
- -0,5kg alusta (ka -125g/viikko)
- Jäljessä tavoitteesta 1,5kg :(
Hyvää: kunto on kasvanut. Vatsa näyttää pienemmältä. Käsivarsissa alkaa lihakset erottua. Varsinkin triceps brachii, eli käsivarren ojentaja, jota ihailinkin viime spinnig tunnin ja viime päivinä peilistä.
Huonoa: Tätä painon nousua ei selitä mitkään hormoni jutut vaan puhdas itsekurittomuus ja repsahtelu. Haluaisin olla jo paljon pidemmällä. Nyt seuraavaan palkinto tavoitteeseen 73,5kg on matkaa 1,5kg. Tässä painon nousussa on jo mukana sitä itseäänkin eli läskiä.... Olen yliapainoinen ja pudotettavaa on yli 10kg.
Suunnitelma, surviving plan: Ruokapäiväkirja, nyt sitä pidetään maailman tappiin, eli siihen kunnes olen laihtunut tavoitteeseeni 63kg. Säännölliset ruoka-ajat. Lautasmalli ja terveelliset eväät.
Haaveita: 18.9. Siis 10 päivän päästä mammojen kokous: -0,7kg eli 74,4kg. 2.11. eli 8 viikon päästä serkun tapaaminen, -4 kg eli 71,1kg. Näistä haaveilen ja pidän kiinni 0,5kg viikossa pudotusvauhdistani. Ihan realistista.
Mietintä: Kun ruoka on nyt kuitenkin se juttu what makes me tick, niin voisinko palkita itseäni sillä. Tyyliin jos syön viikon kunolla saan yhtenä iltana herkutella. Jos en syö kunnolla, niin en saa herkutella.
