- Paino 74,0 kg
- BMI 26,5
- Pudotusta alusta 1.6 kg
Eli hyvin pyyhkii tällä hetkellä. Nyt vaan jatkoa samalla linjalla. Iltasyömisten suhteen nolla toleranssi.
Kävin maanantaina kuntosalin sijasta shoppailemassa. Miehelle synttärilahja, muksuille vaatteita ja itselle farkut ja pipo. Kyllä kirpaisi. Sovituskopissa nimittäin. Oli niin paljon kauniita vaatteita. Oli mielikuva entisestä itsestä, litteävatsaisesta kurvikkaasta naisesta. Tuo sopisi minulle. Karvas totuus sovituskopissa. Vaate olisi sopinut sille entiselle. Istuin selkäköyryssä, maha pömpötti kuin olisin ollut seitsemännellä kuulla raskaana. Mekko kinnasi selkä makkaroihin. Mutta pahinta oli se mahan pömpötys. Noinko se aina pömpöttää?
En juuri kotona ajattele mahani pömpötystä. Lattialla poikien kanssa touhutessa collegehousut ovat mukavin vaate, ei purista, ei hierrä. Peilin ohi kävellessä otan ilmeisesti jonkun hyvän kuvakulman, eihän tuo maha nyt niin paha ole. Ystäviä tavatessa en todellakaan ajattele mahaani. Oikeastaan mahan pömpötys on häirinnyt minua vain ratsastustunnilla ja nyt siellä sovituskopissa. Tuoltako se aina näyttää? Jääkö se tuollaiseksi?
Jääkö se tuollaiseksi? Siihen saan vastauksen ainoastaan laihduttamalla. Jos en laihdu, on varmaa, että mahani pömpöttää lopunikääni. Jos laihdun, tiedän ainakin tehneeni kaikkeni ettei se pömpöttäisi. en halua, että se pömpöttää. Laihdun.
