Ruokapäiväkirjan pitäminen on jäänyt. En ole enää pariin viikkoon sitä kirjoittanut. Välissä tuntui, että syömismäärät ja syömisrytmi olivat jo hyvin kohdillaan. Nyt se pitää vissiin ottaa taas käyttöön. Olen nimittäin koko viikon puputtanut iltaisin mitä ihmeellisempiä asioita.

Torstaina söin paketillisen domino-keksejä. Siis ihan koko pötkylän, varmaan n. 1000Kcal, ei hyvä. Perjantaina söin pari keksiä lisää (heitin loput roskiin, hyvä hyvä) mutta jatkoin sitten suklaakastikkeella. Siis pursottelin sitä suoraan lusikkaan ja siitä suuhun, ainakin desi meni n. 600Kcal arvioisin). Perjantain puputuksen selitys ja tekosyy: muksut olivat olleet tavallistakin rasittavampia, mies klo 8-20:30 töissä ja minä jumissa kotona. Luulen, että olisin voinut välttää puputuksen, jos olisin päässyt lenkille. Mutta minkäs teet. Ei olisi vaan pitänyt puputtaa.

Vaaka ei ole kuitenkaan minua häröilystäni rankaissut. Eilen paino käväisi jopa 73,7Kg:ssa (BMI 26,1). Pari kolmepäivää sitä ennen paino jumitti taas 74,2KG:ssa (BMI 26,6) ja tänään vaaka palasi lukemaan 74,1kg (BMi 26,6). Syyksi arvelin kuukautiskiertoni vaihetta. Olen nyt lähellä ovulaatiota siis kiertoni keskivaiheilla ja silloin elimistöni on "kuivimmillaan" eli en pöhöty ja varastoi nestettä (toisin kuin kierron loppupäässä).

Eilen päätin välittömästi palkita itseni sillä leffaillalla, jonka olin luvannut itselleni kun paino on alle 74,0kg. Tosin kotona eikä elokuvissa, koska mies oli jälleen lauantai aamusta sunnuntai aamuun töissä. Kävin lähimakuunista vuokraamassa pari leffaa (hyväksi koettu tapa, jos toinen on huono, niin yleensä ainakin toisen voi katsoa). Katsoin toisen kokonaan ja toisen keskeytin 30 min jälkeen huonona. Söin siinä samalla sohvalla desin jugurttia, kaakaolasillisen ja marsipaania ehkä 50g. Mutta noista syömisistä en tunne huonoa omaatuntoa, ne samoin kuin leffat tekivät sielulle hyvää. Ne olivat sellaista oikeaa nauttimista. Ei syömistä siksi että olisin kiukkuinen, väsynyt tai harmistunut vaan siksi että aidosti nautin ja hemmottelin itseäni, alla olevan Eeva Kilven runon hengessä.

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun;
Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun.
(Eeva Kilpi)

Ensi viikosta on tulossa sikäli helpompi, että anoppi ja appi ovat palanneet kaupunkiin mökillä vietetyn kesän jälkeen, nyt ainakin viikoksi, ja saan heistä lastenhoitoapua. Mieheni normityöviikko 68 tuntia ja sadan tunninkaan työviikot eivät ole harvinaisia (ja tähän laskelmaan voi lisätä minimissään 7,5h työmatkoja päälle). Joten lastenhoitoapua on oikein tervetullutta. Vähän pitäisi vaivautua asioita kaupungillekin hoitelemaan joku päivä mutta muuten aion käyttää avun itseni liikuttamiseen ja kiireettömiin ajatuksella suoritettuihin ruokakauppareissuihin.

• Paino nyt 74,1kg
• BMI 26,6
• painoa pudonnut alusta 1,5kg.
• Tavoitteena keskiviikkoon alle 74,0 kg.