Just näin. O. D. eli totaaliset överit ruokaa, rasvaa ja sokeria viikonloppuna. Tän täkia en laihdu. Tämän takia olen lihava ja lihon aina vaan lisää. Tästä on tultava loppu. Onko pakko alkaa totaaliseen herkkulakkoon? Herkkujen nolla toleranssiin? Onko minusta siihen? Pakko olla.
Syön viikon kauniisti. Paino putoaa kivasti. Viikonloppuna on vieraita ja sosiaalisia tilanteita. Leivon. Syön kaiken leipomani. Minulla ei ole mitään kontrollia. Viisi mokkapalaa menee helposti. Olen ihan kylläinen ja juon siihen päälle mukillisen kaakaota. Tunnin päästä mietin mitä vielä söisin. Olen ihan kuin alkoholisti. Minun riippani on vain ruoka. Yksi ei koskaan riitä ja lopulta syön aina liikaa. Kaiken.
Arvatkaas paljonko armas vaaka näytti tänä aamuna? 75.7kg. Eli enemmän kuin vajaa viikko sitten jolloin aloitin tämän homman.
Lopetan herkkujen syönnin tähän. Paino tuhoaa terveyteni. Ei ole mokkapalojen tai juustoempanadillojen arvoista ei, että joutuu muutaman vuoden päästä korkkaamaan verenpainelääkepurkin ja kymmenen vuoden päästä syömään särkylääkkeitä purkkitolkulla nivelkipuihin.
Tilanne nyt:
- paino: 75.7kg
- BMI: 27.1kg/m2
Suunnitelma tälle viikolle:
- ma- pilates DVD
- ti- ratsastus
- ke- lenkki/spinning
- to- kuntosali
- pe -pilates DVD
Ja uskaltaako tätä edes kirjoittaa. Herkkuja seuraavan kerran jouluna. Miten pärjään sosiaalisissa syömingeissä? Syönkö ihan vähän, näön vuoksi, vai selitänkö, että olen kuin alkoholisti en voi ottaa sitä ensimmäistäkään palaa.
Kun olin raskaana olivat homejuustot ja viini kiellettyjen listalle. Minun ei ole koskaan tehnyt niin paljon mieli homejuustoja ja viiniä kuin silloin. Kielletty kiehtoo. Niin pelkään nytkin käyvän hekkujen tai siis mässäilyn kanssa. Toisaalta pystyin olemaan koko raskauden ilman kiellettyjä ruoka-aineita, kun oli toisten terveys kyseessä. Eikö oma terveyteni ole yhtä arvokasta? Voisinko ajatella, kuten alkoholisti, että tänään en mässäile.
